keskiviikko 28. toukokuuta 2014

The Last Airbender - huidontaa ja huteja

M. Night Shyamalan - ohjaajaukko joka nauttinee vahvaa epäluottamusta monen filmigurun silmissä. Lähdetään kuitenkin puhtaalta pöydältä, koska kuulun niihin pervoihin jotka pitivät kierolla tapaa Village -leffasta. Raina pyörimään - The Last Airbender!



Pääroolissa lapsinäyttelijä on aina riski. Airbenderin leukemia Avatar voisi hörökorvineen mennä, mutta ne kamera kulmat. Miksi! Siis miksi pitää jokainen Avatarista lähtevä otos alkaa aivan iholta. Kamera tarkennetaan aluksi pikkusällin poskeen tai tärähtäneesti törröttävään ylähuuleen. Ohjaaja olisi voinut useammin pyytää nappulaa sulkemaan suunsa. Tunnen vain raivoa!  Pakosti syntyy vaikutelma aavistuksen yksinkertaisesta kakarasta. Turkka olisi niistänyt rään poskelle antamaan mukavasti potkua otokseen. Nyt jäädään sinne saippuan ja aavistuksen tekotaiteellisella puolella. Yritetään onnistumatta. Jos haluan saippuoopperaa, niin katson saippuaoopperaa.

Ja miksi aina pahikset pitää näyttää tosielämän "pahiksilta"! Kylmänsodan aikaan jokainen pahapoika husi AK47 kourassa osumatta mihinkään ja puhui englantia venäläisittäin tai DDR-arjalaisen aksentilla. Nyt joka hiton pahis on vähintään pohjois-korealainen tai lähi-itäläinen. Hoh, hoi, luulisi Shyamalan oman pärstänsä vuoksi laittaneen pahikseksi punaniskaiset valkoihoiset. Ehkä alkuperäisessäkin rotuasetelma on banaali, tiedä häntä, kun en ole katsonut.

Narina jatkukoon! Ehkä katsoin Benderin turhan väsyneenä, puolella kapasiteetilla tai jotain, mutta jouduin pari kertaa kelaaman taakse päin, mitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi Avatarin jäätyä alkupuolella vangiksi ja kahleisiin töksähtää otos tilanteeseen jossa kahleita ei ole ja ympärillä on Maantaivuttajia. Vähän haki, että mitä! Ovatko nämä nyt vankina, miksi ja kuka sen jäämöntin sai Avatarin kaverin ympärille? Miksi me nyt tänne jouduttiin! Loppupuolella on myös vaikeuksia saada syy-yhteyksiä kohdilleen taistelun tuoksinasta. Kuka on kukin ja miksi kaikki huitoo ja pomppii. Taijiquania on kiva seurata puistoissa, mutta ei tosiaankaan 1,5 tuntia ruudulta.

En ole katsonut alkuperäisiä animaatiota, joten en IMDB ruikuttajien tavoin voi kiljua, että eikö ohjaaja tai käsikirjoittaja ole katsonut niitä. Kiljunkin, että eikö tätä ole katsottu leikkaamisen jälkeen kokonaan ennen ulos tuloa! Ehkä tämä päätön tekotanssi ja tökerösti pomppiva kakaratähti tosiaan harjoittaa taijiquania myös animaatiossa, mutta rajansa kaikella. Yritys saada liikettä ja näyttävyyttä ei vaan iske. Ehkä se perimmäinen syy on, että jokainen huidonta näyttää maallikosta toisensa kopiolta. Dialogin jätän mainitsematta - syystä. IMDB:n käyttäjäraadin 4,4 on jo ihan tarpeeksi pisteitä tälle rävellykselle.

Leffa on suunnattu käsittääkseni jälleen kerran suurille ja fanittaville teinimassoille. Tätä Hubba Buballa kasaan taivutettua teiniromanttista hapansilakkaa on nykyään tarjolla aivan liikaa. Airbenderillä olisi ollut aineksia visuaaliseksi orgasmiksi, mutta tupsahtikin reisille. Tätä lahoa naurista vissiin tarjoillaan tulevaisuudessa kakkososan verran lisää. Jotkut eivät vain opi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti