maanantai 12. toukokuuta 2014

Vyöhyke, Zone

Kieli: suomi
Tekstitys: tulossa ruotsi, englanti
Ääni: stereo
Kategoria: scifi / toiminta


Nimi: Vyöhyke
Pituus: noin 110 minuuttia
Valmistumisvuosi: 2012
Tuotantoaika: 2007-2012
Ikäraja: 16
Tekijä: Pilman Radiant Pictures - Indieleffaryhmä
Budjetti: Alle 3000€ koko tuotannon aikana

Siinä kopio-pastelloidut speksit ja sitten voikin jokainen Ameriikan pellejen perään hönkivä painua  Suur-Teuravuomalla ja eksyä. Jookos.



Vyöhyke on indieleffa ja vielä kotimainen sellainen eli jokaisen perus-Timpan mielestä sitä pahinta paskaa mitä tuutti tarjoaa. Leffa pohjaa Strugaskiyn veljesten tarinaan "Roadside picnic - Matka tienpientareelle" ja sivussa napsii palasia edellisestä filmatisoinnista Stalker (1979). Jonka pitäisi jokaista mysteeriscifin ystävää kutsua tuijottelu tuokioon. Yhtään muumeja väheksymättä, jotka muuten ovat aivan parhautta.

Juoni on löyhästi seuraava. Pikku UFOjen piknikin jälkeen muodostuneille vyöhykkeille on jäänyt mystisiä artefakteja joita stalkkeireiksi kutsutut patut hankkivat niitä halajaville mammonaa vastaan. Huhu kertoo vyöhykkeen keskellä olevasta salaisuudesta, joka toteuttaa löytäjänsä toiveet. Mikäs sen mukavampaa. Suomi filmatisoinnissa salaisuuden perään lähtee kaksi erillistä onnenonkija porukkaa, joista toinen on vyöhykkeen vartionnista vastaava armeijan siloposkinen kapiainen. Toinen tietenkin stalkkeri vetoinen. Itse juoneen en enempää keskity. Katsokaa itse.

Vyöhyke on indie leffaksi sitä parempaa kastia. Näytteleminen on asiaan kuuluvasti epätasaista, mutta paikoitellen hyvinkin osuvaa. Ottaen huomioon, että ilmeisti kukaan ei ole ammatilaista nähnytkään. Tai ainakaan koskenut tai jotain sinne päin. Mistä minä tiedän! Tiedän vain sen, että Vyöhyke, Zone veti karvanaaman mukaansa ja heitti toiseen todellisuuteen hippulat vinkuen.

Henkilöiden liikutus budjettiin nähden kunnioitettavan visuaalisissa maisemissa osuu kohdilleen ja geigermittari pärisee. Leffassa tosiaan on tunnelma, että ollaan ajasta irti revityssä paikassa ja silmäkulmissa liikahtelee jotain sinne kuulumatonta ja arvoituksellista. Mystinen, taustalla hiipivä jonkin toisen läsnäolo on saatu hyvin kaapattua HD:lle.

Kierosti leffan maisemat ovat kuin omasta lapsuudestani. Pakosti tulee ajatelleeksi, mitä jos T-byli olisi vuonna 86 tussahtanut Suomen kamaralla?

Hitaasti etenevien otosten vastapainona on hevari hengessä tehtyä korpipolttoisen viinan makuista sanailua. Mikä tietysti meikäläiseen iskee on juuri stalkkereiden katu-uskottava metallimusiikin raskas ulkomuoto: partaa, ponnaria ja lävistyksiä. Eikä mitään pirun Barbien ja Kenin yhdynnästä syntyneitä kumikasvoja tai öljyllä kuurattuja botoxilihaksia, johon jenkki liete pohjaa.

Vyöhyky vie ehdottomasti kotimaisen scifi-indie taivaan kärkisijan Starwreck: In the Pirkinning:in (2005) kanssa. Tällaista lisää, kiitos Pilman Radiant Pictures! Nauris lahdattu.






Jokainen katsoo trailerin, eikös:




...ja sitten koko leffan!


Taustakolina kirjoitustyölle oli Cult Of Luna - Salvation

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti