Innostuin joku aika sitten LotR pelistä, siis siitä GW:n. Meni pikkurilli, mutta sain vedettyä käteni sirkkelistä ajoissa. Maailma nimittäin pursuaa sopivia nappeja. Ral Partha ryntää apuun:
Kuin tehty Gandalf Harmaaksi. Vai? Miekka on kesken ja pientä korjausmaalausta tarvittaneen, mutta niinhän sitä aina. Mukava välipalamalli ja hengähdystauko vakavampiin projekteihin. (lue: taas yksi puolivalmis nappi ja yksi uusi pelisysteemi josta ei niin ikään valmista tule...)
Kirjoitusmeteli:
Paradise Lost - Tragic Idol, lähti just LP tilaukseen eli viimeiset stream kuuntelut käynnissä. On muuten mukava levy, jos tykkää Kadotetun Paratiisin alkupään kamasta ja uudesta silauksesta. Ah, niitä aikoja, kun Icon pauhasi täpöllä korvalapuissa ja hiirikäsi vispasi Warcraft 2:sta lähiverkossa - yes master, brutaah :)
edit: ja teretulemast marron lantun makuun Furinji (loistavasta blogistaan - klik!) ja uuttaverta Suomi figu-blogin saralla Taikamiekan Saattue!
tiistai 25. marraskuuta 2014
maanantai 17. marraskuuta 2014
APC:t kissa kävelee - tilanne raportti
Ei elämä ole pelkillä lehtereillä märehtimiseksi mennyt. 2/3 miehistönkuljetuskapasiteetista olisi odottamassa säistämistä. Oikean puoleinen vaatii maalia ja rajausten tarkastusta. Pienestä laitosta huolimatta näyttää hyvältä valmistumisen suhteen.
tiistai 11. marraskuuta 2014
Paska syksy...
Tämä posti ei sisällä mitään miniatyyriaiheista, ei peliaiheista ja vielä vähemmän elokuvia.
Kaikki alkoi pöllitystä fillarista. Väliin mahtui taloudellisia huolia. Kaikki merkityksettömiä ongelmia.
Ipana tuupertui istuimeen puoleksi tunniksi. Ei mitään vastetta edes luunappiin. Kaahasin 60:n alueella 120:iä. Ei mitään akuuttia syytä, mutta lähete neurolle.
Puoli viikkoa myöhemmin vaimon päänsärky yltyi pahoinvoinniksi. Taas päivystykseen. Kahden viikon sisään kaksi leikkausta ja nyt kytätään pahanlaatuisen aivokasvaimen todellista pahuutta. Tämän piti olla arkea 30 vuoden päästä - ei nyt!
Asioiden tärkeysjärjestys heitti härän persettä. Ahdistus ja yksinäisyys toimii kuin juoksuhiekka. Ilman apua sekopäinen rimpuilu imee syvemmälle. Pakko löytää innostusta ja jotain pakokeinoa todellisuudesta.
Yritän taas nysvätä pikku-ukkoja.
Kaikki alkoi pöllitystä fillarista. Väliin mahtui taloudellisia huolia. Kaikki merkityksettömiä ongelmia.
Ipana tuupertui istuimeen puoleksi tunniksi. Ei mitään vastetta edes luunappiin. Kaahasin 60:n alueella 120:iä. Ei mitään akuuttia syytä, mutta lähete neurolle.
Puoli viikkoa myöhemmin vaimon päänsärky yltyi pahoinvoinniksi. Taas päivystykseen. Kahden viikon sisään kaksi leikkausta ja nyt kytätään pahanlaatuisen aivokasvaimen todellista pahuutta. Tämän piti olla arkea 30 vuoden päästä - ei nyt!
Asioiden tärkeysjärjestys heitti härän persettä. Ahdistus ja yksinäisyys toimii kuin juoksuhiekka. Ilman apua sekopäinen rimpuilu imee syvemmälle. Pakko löytää innostusta ja jotain pakokeinoa todellisuudesta.
Yritän taas nysvätä pikku-ukkoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)