Tämä posti ei sisällä mitään miniatyyriaiheista, ei peliaiheista ja vielä vähemmän elokuvia.
Kaikki alkoi pöllitystä fillarista. Väliin mahtui taloudellisia huolia. Kaikki merkityksettömiä ongelmia.
Ipana tuupertui istuimeen puoleksi tunniksi. Ei mitään vastetta edes luunappiin. Kaahasin 60:n alueella 120:iä. Ei mitään akuuttia syytä, mutta lähete neurolle.
Puoli viikkoa myöhemmin vaimon päänsärky yltyi pahoinvoinniksi. Taas päivystykseen. Kahden viikon sisään kaksi leikkausta ja nyt kytätään pahanlaatuisen aivokasvaimen todellista pahuutta. Tämän piti olla arkea 30 vuoden päästä - ei nyt!
Asioiden tärkeysjärjestys heitti härän persettä. Ahdistus ja yksinäisyys toimii kuin juoksuhiekka. Ilman apua sekopäinen rimpuilu imee syvemmälle. Pakko löytää innostusta ja jotain pakokeinoa todellisuudesta.
Yritän taas nysvätä pikku-ukkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti