tiistai 25. marraskuuta 2014

Gandalf Harmaa

Innostuin joku aika sitten LotR pelistä, siis siitä GW:n. Meni pikkurilli, mutta sain vedettyä käteni sirkkelistä ajoissa. Maailma nimittäin pursuaa sopivia nappeja. Ral Partha ryntää apuun:


Kuin tehty Gandalf Harmaaksi. Vai? Miekka on kesken ja pientä korjausmaalausta tarvittaneen, mutta niinhän sitä aina.  Mukava välipalamalli ja hengähdystauko vakavampiin projekteihin. (lue: taas yksi puolivalmis nappi ja yksi uusi pelisysteemi josta ei niin ikään valmista tule...)


Kirjoitusmeteli:

Paradise Lost - Tragic Idol, lähti just LP tilaukseen eli viimeiset stream kuuntelut käynnissä. On muuten mukava levy, jos tykkää Kadotetun Paratiisin alkupään kamasta ja uudesta silauksesta. Ah, niitä aikoja, kun Icon pauhasi täpöllä korvalapuissa ja hiirikäsi vispasi Warcraft 2:sta lähiverkossa - yes master, brutaah :)

edit: ja teretulemast marron lantun makuun Furinji (loistavasta blogistaan - klik!) ja uuttaverta Suomi figu-blogin saralla Taikamiekan Saattue!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Zombie Hunter - vain Danny Trejon tähden




Zombie Hunter. Satuin löytämään tämän YouTuben perukoilta tylsänä iltana ja katsoin. Luulin alusta loppuun, että kyseessä olisi halpa indie tai b-leffa. Danny Trejokin on varmaan halunnut vain jelpata naamallaan junioritiimiä. Tässä vaiheessa raina oli ihan viihdyttävä halpis.

Sitten eksyin IMDB:n puolelle.

Arviohinta 1 yankeemilli-oona!!

Mitä helvettiä...

Ainut selitys on, että parista rivistä tekstiä ja perus-Trejo-Machette-machosta-naamasta on mr. D Trejolle maksettu 990 000 dollaria. Tai mafia on pessyt seteleitään välissä, sillä tuotannossa tuo miljoonan budjetti ei tosiaankaan näy.

Unohdetaan hukatut dollarit. Ohjaaja ja käsikirjoittaja on Sin Cityt ja Resident Evilit nähnyt. Varsinkin alku on kopio Sin Cityn autoilu kohtauksista. Haaleat sävyt ja erikoisen väriset veriroiskeet lisäävät kopiofiilistä. Mutta, tässä tapauksessa anti-mutta, nimittäin omasta puolesta leffa oli ihan katsottavissa. Osittain jopa viihdyttävä, kunnes hitto vie menin ja tuhosin indie fiiliksen tuohon käsittämättömän isoon budjettiin. Verrataan esimerkiksi kotimaiseen Vyöhyke lefaan. Mitähän jätkät olisivat saaneet aikaiseksi tuolla n. 990 000 isommalla budjetilla!!

Zombie Hunterin parasta antia on karikatyyriset ylivedetyt hahmot. Mitä toki IMDB:n kuninkaat pitävät huonona ihan 3,4 arvosta. Omasta puolestani karikatyyreissä ei sinällään ole vikaa. Olin varmaan sopivan väsyneessä ja tokkuraisessa mielentilassa päästäkseni huvittuneena suolenpätkälle trapetsitaiteilemaan. Tilaa olisi ollut revitellä lisää ja vetää henkilökemiaakin peliin, eikä hukata varojaan sietämättömän hirveisiin CGI jättizombiemonsuihin, vain siksi, että ne näyttivät Resident E. sarjan alussa päheiltä. Mihin zombin anukseen ne setelit katosi! Hävetkää tuotanto tiimi!

Hintaansa nähden paska, sillä tuotantoon on upotettu yksi jenkki milli! Nolla pois ja voisin sanoa, että ihan hyvä b-leffa. Katsoi. Rahaa on ollut hukattavaksi joten eivät varmaan kaipaa meikäläiseltä senttiäkään. Pesen käteni.

maanantai 17. marraskuuta 2014

APC:t kissa kävelee - tilanne raportti

Ei elämä ole pelkillä lehtereillä märehtimiseksi mennyt. 2/3 miehistönkuljetuskapasiteetista olisi odottamassa säistämistä. Oikean puoleinen vaatii maalia ja rajausten tarkastusta. Pienestä laitosta huolimatta näyttää hyvältä valmistumisen suhteen.


tiistai 11. marraskuuta 2014

Paska syksy...

Tämä posti ei sisällä mitään miniatyyriaiheista, ei peliaiheista ja vielä vähemmän elokuvia.

Kaikki alkoi pöllitystä fillarista. Väliin mahtui taloudellisia huolia. Kaikki merkityksettömiä ongelmia.

Ipana tuupertui istuimeen puoleksi tunniksi. Ei mitään vastetta edes luunappiin. Kaahasin 60:n alueella 120:iä. Ei mitään akuuttia syytä, mutta lähete neurolle.

Puoli viikkoa myöhemmin vaimon päänsärky yltyi pahoinvoinniksi. Taas päivystykseen. Kahden viikon sisään kaksi leikkausta ja nyt kytätään pahanlaatuisen aivokasvaimen todellista pahuutta. Tämän piti olla arkea 30 vuoden päästä - ei nyt!

Asioiden tärkeysjärjestys heitti härän persettä. Ahdistus ja yksinäisyys toimii kuin juoksuhiekka. Ilman apua sekopäinen rimpuilu imee syvemmälle. Pakko löytää innostusta ja jotain pakokeinoa todellisuudesta.

Yritän taas nysvätä pikku-ukkoja.