torstai 25. joulukuuta 2014

Tilauksessa Space Hulk - 8 % tehty

Homma etenee. Ei ehkä niin nopeasti kuin haluaisi, mutta parempi hekumoida etanavauhtia kuin jämähtää kokonaan paikalleen märehtimään. Koko tyrkky lauma:


Seuraava askel olisi pohjamaalausten paikkailu ja yleinen siistiminen. Siistimisen jälkeen yksilöintiä eli päiden maalailua vähän eri sävyihin, veriroiskeita ja sen sellaista pientä. Pari päätähän tuolla jo toisissa väreissä komeileekin, mutta työ tunteja on vielä edessä ja paljon.

Space Hulk ei ole Space Hulk, jos ei myös marinet valmistu. Näissä veljeksissä on todella paljon yksityiskohtia ja pientä killutinta ja kilistintä. Aikaa menee jo perusvärien paikalleen saamisessa hyvä tovi. Kivaa on, että jokainen mariini on yksilö eli ei tarvitse samaa naamaa ja asentoa maalata kuin kerran. Vähän kutisisi tehdä alustat, mutta ehkä ei sittenkään. Parempi on vain keskittyä tapahtumaan nimeltä valmistuminen.

Koko Hulk boxi tuntuu olevan tosi hyvä laatuinen. Pahvit ovat paksua ja painojälki siistiä. Muoviset figuurit on valultaan hyviä. Kuulemma valujälkien poistamiseen menee ikä ja terveys. Onnekseni tilaaja viilaisi ja veisti itse valujäljet pois.

Hyviä Jouluja kaikille ja työn iloa!!


maanantai 15. joulukuuta 2014

Tilauksessa Space Hulk - preludi

Jännittää niin että lahkeet uhkaa kastua. Meikäläinen ei pahemmin nappeja ole tilauksesta vääntänyt väreihin, mutta nyt sain Space Hulkin maalattavaksi. Ei sillä, että tilaaja ei itse maalaisi. Vaan siksi, että ei kerkiä. Nostaa vähän jänskä-pissi-kerrointa kurkkuun, kun tietää, että tilaaja itse maalaa siistiä ja puhdasta jälkeä LotR:iin. No katsotaan, mitä tuleman pitää. Toivottavasti tulee edes sanomista. Pahin on täysi hiljaisuus. En meinaan pysty viemään sanoja suusta sillä, että tekisin hyvää vaan pahaa. Kaiken lisäksi pohjalainen tilaaja ja hiljaisuus tietää kauhavalaiseen hiiliteräkseen tutustumista!

Alla vähän teaseriä:



Uskokaa veli Noctista, homma on tosiaan kesken. Geenivarkaiden ehdotetut värimuunnokset on hyllytetty ja tuotanto saa synkemmän sävyn Alien hengessä.

Kirjoituksen taustalla, Triptykon ja bändin "valoisa" Melana Chasmata on oikea diagnoosi siviilielämän masennuksen maisemiin. On muuten melkoisen tiukkaa settiä ja imaisee mustuneen mielen tuonelan laineille surffaamaan.




tiistai 25. marraskuuta 2014

Gandalf Harmaa

Innostuin joku aika sitten LotR pelistä, siis siitä GW:n. Meni pikkurilli, mutta sain vedettyä käteni sirkkelistä ajoissa. Maailma nimittäin pursuaa sopivia nappeja. Ral Partha ryntää apuun:


Kuin tehty Gandalf Harmaaksi. Vai? Miekka on kesken ja pientä korjausmaalausta tarvittaneen, mutta niinhän sitä aina.  Mukava välipalamalli ja hengähdystauko vakavampiin projekteihin. (lue: taas yksi puolivalmis nappi ja yksi uusi pelisysteemi josta ei niin ikään valmista tule...)


Kirjoitusmeteli:

Paradise Lost - Tragic Idol, lähti just LP tilaukseen eli viimeiset stream kuuntelut käynnissä. On muuten mukava levy, jos tykkää Kadotetun Paratiisin alkupään kamasta ja uudesta silauksesta. Ah, niitä aikoja, kun Icon pauhasi täpöllä korvalapuissa ja hiirikäsi vispasi Warcraft 2:sta lähiverkossa - yes master, brutaah :)

edit: ja teretulemast marron lantun makuun Furinji (loistavasta blogistaan - klik!) ja uuttaverta Suomi figu-blogin saralla Taikamiekan Saattue!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Zombie Hunter - vain Danny Trejon tähden




Zombie Hunter. Satuin löytämään tämän YouTuben perukoilta tylsänä iltana ja katsoin. Luulin alusta loppuun, että kyseessä olisi halpa indie tai b-leffa. Danny Trejokin on varmaan halunnut vain jelpata naamallaan junioritiimiä. Tässä vaiheessa raina oli ihan viihdyttävä halpis.

Sitten eksyin IMDB:n puolelle.

Arviohinta 1 yankeemilli-oona!!

Mitä helvettiä...

Ainut selitys on, että parista rivistä tekstiä ja perus-Trejo-Machette-machosta-naamasta on mr. D Trejolle maksettu 990 000 dollaria. Tai mafia on pessyt seteleitään välissä, sillä tuotannossa tuo miljoonan budjetti ei tosiaankaan näy.

Unohdetaan hukatut dollarit. Ohjaaja ja käsikirjoittaja on Sin Cityt ja Resident Evilit nähnyt. Varsinkin alku on kopio Sin Cityn autoilu kohtauksista. Haaleat sävyt ja erikoisen väriset veriroiskeet lisäävät kopiofiilistä. Mutta, tässä tapauksessa anti-mutta, nimittäin omasta puolesta leffa oli ihan katsottavissa. Osittain jopa viihdyttävä, kunnes hitto vie menin ja tuhosin indie fiiliksen tuohon käsittämättömän isoon budjettiin. Verrataan esimerkiksi kotimaiseen Vyöhyke lefaan. Mitähän jätkät olisivat saaneet aikaiseksi tuolla n. 990 000 isommalla budjetilla!!

Zombie Hunterin parasta antia on karikatyyriset ylivedetyt hahmot. Mitä toki IMDB:n kuninkaat pitävät huonona ihan 3,4 arvosta. Omasta puolestani karikatyyreissä ei sinällään ole vikaa. Olin varmaan sopivan väsyneessä ja tokkuraisessa mielentilassa päästäkseni huvittuneena suolenpätkälle trapetsitaiteilemaan. Tilaa olisi ollut revitellä lisää ja vetää henkilökemiaakin peliin, eikä hukata varojaan sietämättömän hirveisiin CGI jättizombiemonsuihin, vain siksi, että ne näyttivät Resident E. sarjan alussa päheiltä. Mihin zombin anukseen ne setelit katosi! Hävetkää tuotanto tiimi!

Hintaansa nähden paska, sillä tuotantoon on upotettu yksi jenkki milli! Nolla pois ja voisin sanoa, että ihan hyvä b-leffa. Katsoi. Rahaa on ollut hukattavaksi joten eivät varmaan kaipaa meikäläiseltä senttiäkään. Pesen käteni.

maanantai 17. marraskuuta 2014

APC:t kissa kävelee - tilanne raportti

Ei elämä ole pelkillä lehtereillä märehtimiseksi mennyt. 2/3 miehistönkuljetuskapasiteetista olisi odottamassa säistämistä. Oikean puoleinen vaatii maalia ja rajausten tarkastusta. Pienestä laitosta huolimatta näyttää hyvältä valmistumisen suhteen.


tiistai 11. marraskuuta 2014

Paska syksy...

Tämä posti ei sisällä mitään miniatyyriaiheista, ei peliaiheista ja vielä vähemmän elokuvia.

Kaikki alkoi pöllitystä fillarista. Väliin mahtui taloudellisia huolia. Kaikki merkityksettömiä ongelmia.

Ipana tuupertui istuimeen puoleksi tunniksi. Ei mitään vastetta edes luunappiin. Kaahasin 60:n alueella 120:iä. Ei mitään akuuttia syytä, mutta lähete neurolle.

Puoli viikkoa myöhemmin vaimon päänsärky yltyi pahoinvoinniksi. Taas päivystykseen. Kahden viikon sisään kaksi leikkausta ja nyt kytätään pahanlaatuisen aivokasvaimen todellista pahuutta. Tämän piti olla arkea 30 vuoden päästä - ei nyt!

Asioiden tärkeysjärjestys heitti härän persettä. Ahdistus ja yksinäisyys toimii kuin juoksuhiekka. Ilman apua sekopäinen rimpuilu imee syvemmälle. Pakko löytää innostusta ja jotain pakokeinoa todellisuudesta.

Yritän taas nysvätä pikku-ukkoja.

torstai 11. syyskuuta 2014

Pahvi APC:t liimailut ja massailut takana!!

Huh, huh. En olisi uskonut tähän asti pääseväni, mutta nyt on kolme panssaroituamiehistönkuljetusvaunua viimeisessä muodossaan matkalla maalauspöydälle. Valmiimmat löydät klikkaamalla.







Kohtuullisen monta tuntia näitä on väkerretty. Nyt olevista wip kuvista näkee hyvin uudet viritelmät. Verrokkina huono kuva ns. protovaunusta:





Sitten vain maalit päälle kaikkiin kolmeen ja miettimään miten tekee yksikkötunnukset ja muut piiperrykset ennen pölytysurakkaa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

X-Wing Miniatures Game taisteluraportti


Ohessa olevien tiedustelutietojen perusteella on oletettavaa, että kapinalliset testaavat uutta kalustoaan sektorillamme.


Saattamassa on kaksi Y-Wing luokan alusta ja yksi Z-95 Headhunter. Mahdollisesti pilottina kapinallissaasta Cracken. HWK-290:sta on myös havainto.





Primaarinen tehtävä: etsi ja tuhoa E-Wing "Delta"







Mission 5 - Preystalker




Tehtävän raportointi perustuen DS-63-1 lausuntoon.


Kalustomme oli seuraava:

Turr Phennir — TIE Interceptor
Push the Limit

Black Squadron Pilot DS-63-1 — TIE Fighter
Marksmanship

Black Squadron Pilot DS-63-2 — TIE Fighter
Marksmanship

Black Squadron Pilot DS-63-3 — TIE Fighter

Black Squadron Pilot DS-63-4 — TIE Fighter


Viimeisen navigointi pisteen puolessa välissä saimme varmistetun tiedon kapinallisten sijainnista. Lyhyen takaa-ajon jälkeen olimme saavuttaneet kapinallissaastat tulietäisyydelle.

Tässä vaiheessa näyttää hyvältä, eikös?


Vihollinen oli stressaantunut takaa-ajosta. Mikä toki oli yllättävää ottaen huomioon, että etenivät Y-Wingien nopeudella. Tehtävän mukaisesti Phennir antoi käskyn lentää vihollismuodostelmaan. Phennir uskoi itse pärjäävänsä E-Wingille.
Takaa "ajettu" Y-Wing ja kaksi Tie Hävittäjää läjässä.
Kapinallisten Hookki (HWK-290) erkani muodostelmasta ja saimmekin mukavan välin lentää toistaiseksi tyrmistyneen vihollisen muodostelmaan. Pirulliset kapinalliset kuitenkin olivat odottaneet tätä ja hidastivat entisestään. Seurasi oman muodostelmamme törmääminen läskeihin Y-Siipisiin (Y-Wing).

Seurasi muutama täysin hätiköity laukaus. Itse onnistuin haavoittamaan kriittisesti yhtä Y-Wingeistä, joka vastasi tuleen - ionilla. Sitä sitten piisasikin. Ionia nimittäin. Jokainen mahdollinen rakkine oli ionitykillä varustettu. Onnistuin vielä tässä vaiheessa välttämään osuman. Toisin kuin Phennir, DS-63-3 ja DS-63-4.

Sama Y-Wing tarjoilee perävaloja!!
Kohde oli pääsemässä pakoon, koska 3 lentueemme pilottia taistelivat ionisoituneiden hävittäjiensä kanssa. Siinä sitten DS-63-3 ja DS-63-4 lipuivat päin Y-Wingiä. Samalla kirottu Hookki (HWK-290) kiersi vasempaan sivustaan avaten taktikkonsa kanssa tulen. Milläs muulla kuin ionikanuunalla! Siinä sitten Phennir otti toisen ioni osuman ja DS-63-2 sai myös ionista. Oma osuma tarkkuutemme oli surkeaa ja peräti Y-Wingitkin väistelivät laserimme. Niin ja sainhan minäkin sen ensimmäisen ioni osuman.


Edelleen kolme pilottiamme kärsi ionisaation tuomasta tuskaisesta banthailusta ja kapinalliset näkivät tilaisuuden tulleen. E-Wing "Delta" kääntyi kohti kasassa olevia hävittäjiämme.

Sumpussa kolisee ja rytisee, mutta E-Wing kuittaa.
Phennir luuli vielä tässä vaiheessa voivansa tehdä jotain. Toivoimme osumia sinne tänne. DS-63-2 sai irrotettua kirotun Crackenin kyljestä palasen. Laiha lohtu. Olimme tyystin voimattomina, kun E-Wing avasi tulen. Se oli DS-63-4:n menoa. Tie Figter pamahti kappaleiksi kuin rancorin puraisemana. Täysosuma...

Laaki ja vainaa.


Lisäksi kahakassa saimme minä ja DS-63-3 ioni osuman. Jatkoin matkaa suoraan. En ollut taistelun alettua kääntänyt hävittäjääni ollenkaan ja ampunut vain kerran edessä matelevaa Y-Wingiä. Ionisoituna päädyin ulos taistelusta. Käytännössä lensin koko taistelun läpi kuin turisti. Onneksi Star Destroyer Tainted poimi minut.

Paraatisuorituksena kääntymättä kertaakaan ulos kentältä...



Loput raportista perustuu Star Destroyer Taintedin seurantatietoihin.

Taistelu jatkui raukkamaisesti pakoon lähteneen DS-63-1:n jälkeen huolestuttavasti. Phennir ammuttiin alas ilman vastusta. DS-63-2 sai jälleen ioniosuman ja alus tuhoutui. Jäljelle jäänyt DS-63-3 jatkoi epätoivoista yritystä ampua "Deltaa" suojannut ja tukenut Cracken alas. Onnistumatta. Lopulta E-Wing ja tuntemattomaksi jäänyt kapinallissaasta ampui laakista alas sankarillisen DS-63-3:n.

Kolme kriittistä versus kolme tyhjää!




Ehdotamme tapauksen siirtämistä kurinpitolautakuntaan. Käsittelyn ajaksi DS-63-1 menettää lento-oikeuden ja sijoitetaan selliosasto kahteensataan.





Pelaajahuomioita

Ei mennyt ihan putkeen. Vastapuolen peluri mm. Sotavasarasta tuttu Vala tuntui yllättäneen ionikanuunoilla meikäläisen ihan täysin. Tein lisäksi klassisen virheen. Ei olisi pitänyt yrittää rätkiä täyteen boostattua E-Wingiä (mm. R2-D2...), jota vielä Headhuntterilla olevat taidot boostasivat taivaisiin. Pisteissä altavastaajana ajattelin aluksi keskittää kaiken huomion itse kohteeseen. Olisi kuitenkin pitänyt aloittaa putsaamaan pöytää hitaista ja pehmeistä kohteista ja antaa E-Wingin kärsiä vasta lopuksi. Tiedä sitten? Sähläys kuitenkin osoitti, että X-Wing on rautaisen taktinen peli. Noppa pyöri meikäläisellä huonosti, mutta tappio tuli puhtaasti omasta säätämisestä ja huonoista lentoliikkeistä. Toisaalta 3/5 alusta tuntui olevan koko pelin ajan ionisoituneena...

Huvittavia piirteitä oli juuri tuo "DS-63-1" lentäminen läpi koko pelipöydän - suoraan ja vain kerran ampuen. Tie Figterilla oli HWK-290 tuottama ionitokeni ja taktikon toimesta vielä stressitokeni pari vuoroa putkeen. Loppu muuttui vieläkin legendaarisemmaksi, kun Vala heitti kolme kriittistä johon totesin, että sitten tehdään klassikko ja väistetään kolmella blankolla. Sieltähän ne tyhjät sitten tuli. Vedettiin vielä fiilistelyksi vauriopakasta kortit pöytään ja moinen laaki olisi tiputtanut X-Winginkin vuorossa. Nättiä.

Revanssia odotellessa.


torstai 4. syyskuuta 2014

Post Apokalyptista menoa 25 millissä

Mainio Ral Parthan nappi pääsi maalauspenkkiin ja sieltä kameran kennolle. Tarkemmin ottaen maaleihin lipsahti Bone Gnawers Female. Kyseessä on ainakin itselleni tyystin tuntematon maailma tai peli Werewolf Apocalypse. Partha on kuitenkin vääntänyt kyseiseen systeemiin muutamia ihan päheitä nappeja.  Tytteli on varmaan menossa Mechwarrior roolipeliin yms. vähän moderninpaan meininkiin. Samalla kelvannee kertalaakista Mad Max henkisiin karkeloihinkin tai muodikkaasti zomppareilta kalloja avaamaan.

Seisoo perinteisellä tuuman muovikiekolla. Edestä oleva kuva on jokseenkin epätarkka, mutta varmaan saa irti sen mitä tarvitaan? Alustan röökitumpit eivät kuvasta pahemmin näy, mutta työstäessä kuvittelin kalloni perukoilla tilanteen, jossa kyseinen nomad-bandiititar on kytännyt ryöstökohdettaan ja sauhutellut muutamat kessut hermoja lepuuttamaan. Ja lopulta on päästy tähän tilanteeseen eli raudalla osoittelemaan kanssaihmisiä.





Maalailtu erilaisten kosmisten dokumenttien ohella ja kirjoiteltu Bong: Polaris taustalla päristen. Kyseisen levyn kansi on muuten yhden tutustumisen arvoisen edesmenneen taiteilijan töitä eli Zdzisław Beksińskin.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Näen kahtena - pahvi APC:t

Edistyy, edistyy!!

Silti kesken. Ainoastaan hitusen maalia ja renkaat lisätty. Kuolasin resiini kiekkojen perään, mutta piheys iski. Ei tämmöiseen projektiin viitsi sijoittaa 20 - 40 euroa per ajoneuvo, jos koko hoito on maksanut max n. 15 €. Päädyin siis muokkaamaan prototyyppivaunujen renkaista vähän paremmat.



Pintaan pitäisi saada maalattua yksikkötunnukset ja käsiteltyä mahdollisimman pöylyiseksi. Jos on mennyt ohi, niin torni on magnetisoitu ja kääntyvä sekä samalla vaihdettavissa tarpeen mukaan. Vähän ajattelin, että samaan alustaan voisi tehdä kevyen ohjusvaununkin vaihtotornin muodossa.

Niin ja tietysti se kolmas vaunu uupuu täysin...






Metelinä kirjoitukselle Conan: Blood Eagle ja työstölle mitä sattuu...

torstai 14. elokuuta 2014

Pahvia, PVA liimaa ja 25 millinen APC Battletroopsiin

Tervetuloa Naurishautaan Xenon!

Vähän edistystä kuvioihin. Väännetty pahvista, muiden ihmisten roskaksi haukkumasta tavarasta, PVA -liimasta ja tuskasta. Jos ei ole tullut selväksi, niin olen Battletech friikki. Aikaisemmissa posteissa näkyy näiden pahvi APC vehkeiden prototyyppi. Nyt olisi perusmaalattu ja renkaaton versio valmistumassa. Tuuletukset vasta myöhemmin kiitos!


Lisätty siis panssaripeltiä, savun/silpunheitin, optiikkaa torniin ja jokunen sensori "möllykkä". Jostain syystä olen aina kostunut ns. panssariharmaasta eli naamikuviota ei ole tulossa.

Toinen kylki: polttomoottorin ilmanotto ja pakokaasujen suodatus (siis IR:n poistin). Kylkipanssarit ja lokarit ovat muutettu paremmin ammuksia pois heijastavaksi. Nyt pitäisi löytää rouheat kiekot alle, yksikkötunnukset, ruosteet, öljytahrat ja pölyä pintaan.

Ja tietenkin. Kaksi lisää edes samaan vaiheeseen.

Aikaisemmassa blogissa oli enemmän rakennusvaiheesta, mutta pistetään yksi todellinen wip kuva tarjolle:





Seurana on luonnos siitä, mitä lähdettiin hakemaan. No, vähän lähti mopo käsistä. Piti olla yksinkertainen ja helppo tehdä. Yksinkertaisuus on poistunut kehostani tuskanhien mukana, mutta alkaa jo näyttämään paremmalta. Vai?


Työskentelyä tuudittanut vaikka minkälainen meteli, mutta kirjoitukselle Simon & Garfunkel: Bookends :)

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Loma...

ohi on.

Kesästä oli tarttunut palaneen nahan lisäksi pari lukijaakin. Teretulemast Naurishaudan homeen tuoksuun Pseudok ja Joriseva Sutimies. Linkeistä löytyy virkistävän persoonallisen oloista miniatyyriasiaa mm. himputin hienoja pahvimaastoja ja x-com/ufo henkisiä nappeja.

Ihan laiskan pulskana pakanana en ole keskikesän pitoja pitänyt, vaikka olutta taisi kuluakin? Uusi pelipöytäni on taipunut hitusen valmiimpaan suuntaa:

Vielähän tuo on kesken, monella tapaa. Ilmiselvin puute on koko. 60 x 60 senttiä ei pahemmin vielä pelimaailmoja työllistä. Lisäksi vasenta alakulmaa lukuun ottamatta laattoihin ei ole sotkettu ruohoja tai muita härpäkkeitä. En toki tiedä tuleeko muihin laattoihin ruohostoa vai toimivatko ne vaihdoslaattoina dyynillisen aavikon ja "rehevämmän" maaston rajalla.

Skaalan olen yrittänyt pitää avoimena eli toivottavasti tulee toimimaan välillä 6mm - 28mm. Joku voi ihmetellä noita kiekkoja. Niillä on tarkoitus muuttaa neliölaattat sopivaksi eri peleihin. Samalla poistuu itseäni häiritsevä tekijä eli kesken pelin liikkuvat maaston palat. Eli poraan neliöt täyteen reikiä ja reikiin lätkin pyöreitä pikku vinjettejä joilla saadaan luotua lisää vaihtuvuutta maisemaan. (Paitsi tuleviin kaupunkilaattoihin, niissä irrotettavat erilliset talot hoitaa saman asian.)

 Asiasta toiseen. Uuden kameran lumoissa kuvasin vanhaan postiin napit uudelleen.


Meteli  työstön aikana: ei muistikuvia. Kirjoituksen aikana pelkkä näppiksen naputus.




keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

X-Wing miniatures game

Fantasy Flight Gamesin mainio Star Wars maailmaan sijoittuva avaruuslentelypeli. Uusin rahan kaatokuoppani.

Pelissä siis lennellään Galaktisen Imperiumin tai Kapinallisliiton leivissä ja räiskitään alas jokaiselle tuttuja TIE hävittäjiä tai X-siipisiä. Pelin mekaniikka on tutun ympäristön lisäksi aivan mahtava. Koko pelinsydän on tässä:




Otetaan hitusen takapakkia ja lähdetään alusta. Peli siis koostuu yhdistetyistä pilotti- ja aluskorteista. Pilotteja löytyy nimettömistä harjoitusmaaleista nimekkäisiin - aina Luke Skywalkeriin ja Darth Vaderiin asti. Lisää tehdään ja tulee jatkuvasti. Aluksia ja pilottia voi puustata pisterajojen sisällä lisäkorteilla joilla saa esim. X-Wingin takapenkille R2-D2:n suojia regeneroimaan.

Kun joukot ovat galaksin laidalla tyhjiössä kyttäämässä. Otetaan kouraan yllä oleva diali tai valitsinkiekko. Kyseiseen kiekkoon on ahdettu koko lentohärvelin lentoradat. Vääntelet kiekon haluttuun manööveriin ja lätkäiset kiekon alaspäin koneen viereen. Manööverit vain omassa mielessään pilotit sitten liikkuvat kukin vuorollaan toistensa aikeista tietämättä. Tarvitaan siis arviontikykyä ja taktista silmää ihan kivasti. Manööverit mitataan jokaiselle räätälöidyllä mitalla vasta, kun vuorot alkavat. Ennen ei saa mittatikkua heiluttaa. Yllättävää, mutta tuo veivattava valitsin tuo peliin oikeaa dogfight fiilistä ja lisää taidon merkitystä tuurin kustannuksella. Viimeisimmässä pelissä lensin pakoon, minkä kerkisin, Vaderiä - siinä onnistumatta. TIE Advanced seurasi siihen tappiin asti perskärpäsenä kunnes X-Wing pamahti palasiksi.

Pilotit voivat lisäksi tehdä jonkin Actionin, esim. keskittyä väistöön, hakea maalinlukituksen jne. Siis se toiseksi tärkein taktinen ulottuvuus koko pelissä. Harkittu action voi muuttaa koko pelin ja tuo syvyyttä sekä vaihtelua peleihin.

Sitten räiskitään ja vuoro alkaa uudestaan. Yksinkertaista ja kaunista.

Millä alkuun X-wingin osalta?


Aloitukseksi kannattaa hommata kaksi Core Settiä suoriltaan. Kahdella Corella saat jo hyvän alun aluksia, tupla mitat ja noppia tarpeeksi. Samalla säästät muutaman roposen.

Pelin tokenit (pahviset merkit mm. suojakilville, actioneille jne.) kannattaa lakata tai suojata jollain muulla tavoin. Kortit omiin suojapusseihin: pienet 41 x 63 mm ja isot 66 x 91 mm. Kestävät varmaan muutenkin, mutta esim. itse olen sellainen rasvasormi, että en kaipaa margariinia leivälle, jos syön ilman hanskoja. Pelin sydän kannattaa myös suojata. Eli valitsimen reunoihin lakkaa ja itse laitan kitkaa pienentämään väliin palasen korteille tarkoitettua suojamuovia. Mitat kiekolle saat kätevästi kehikoista joista kiekot irroitat. Tarvitaan vain kynä ja sakset:



Itse alukset toimitetaan valmiiksi maalattuina kelvolliseen pelipöytätasoon eli kynnys on matala ja jokainen taistelu käydään aina maalatuilla, mikä sinällään vähentään omia angstejani kummasti (en voi sietää maalattomilla pelaamista).

Uudelleen maalauskin sujuu. Jotkut poistavat vanhat maalit eli sen pitäisi onnistua, mutta itse käytin niitä pohjaväreinä antamaan syvyyden maalipinnalle. Saanen esitellä geneerisen X-Wingin muodonmuutoksen yksilöksi nimeltään Red Three: Biggs Darklighter!




Keisarillinen vastine ja galaktisen sodan yleistyökalu TIE Fighter puikoissa Black Squadronin "Mauler" Mithel:




ps. Hommasin uuden kameran. En muuten kironnut kuvatessa ollenkaan. Ihan pikkusen vekkulia kuvata vehkeellä jonka kennosta löytyy valoherkkyyttä myös sisällä kuvaamiseen ja puhtautta. Ei pahemmin rahinoita ja rutinoita. Käykäähän kivijalkapuljuissa, sillä Sony DSC-RX100 on poistumassa valikoimasta. Antavat kivasti alennusta. Sain omani suojalaatikolla useamman kympin alle vertaa.fi yms. sivujen alimmasta hinnasta.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Battletroops "sotilashenkilö" -lyijy/hiilipiirros

Eilinen vierähti muksun pitkän syljen päivässä eli vieraana oli oksennustauti. Omaa norjanoppituntia odotellessa ja uusia lattia "laattoja" korjatessa pois tuli väännettyä vanhan luonnoksen (ajalta jolloin tein tätä) päälle "värit". Joulukuun jälkeen ei lyijykynää ole tullut näpeissä pidettyä eli paperi keräsi pölyä tähän asti.

Mittasuhteisiin voisi taas kiinnittää enemmän huomiota. Itseäni eniten häiritsee tuo pitkänaamaisuus. Oli tarkoituskin, mutta meni liiallisuuksiin. Silmät saisi olla silmän tai puolikkaan verran alempana. Käsien asentoa ja käsivarsien asentoa voisi viilata, varmaan loputtomiin. Jalkojen osaltakin olisi sanottavaa. Toisaalta oksentajan hoitorumpan välissä ihan jees tuhrustus. Siis teko fiilikseltä, jälki on asia erikseen. Jollain sitä tarvi pahimmat turhaumat poistaa, kun osa yrjöistä lensi lattian ja sohvan lisäksi päälleni.

Töhräys on lyijykynää (täytekynä 0,5mm) ja aitoa hiiltä. Aitoja hiiliä en ole käyttänyt 15 vuoteen. Siis niitä jotka eivät ole puukuoren sisässä (miksi niitä sitten sanotaankaan) vaan ovat puhdasta tavaraa suoraa pesästä poimittuna (=kaupan hyllyltä).





Työstön aikana hermoja kiristi: Kaapo ja kutsuhuudot...

Kirjoituksen aikana: nuoremman ja taidokkaamman taiteilijan loputon papatus väriliituilun ohessa. Oksennustauti on tiessään - hyvä niin.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kootut töherrykset...

...posti kuuluu sarjaan: ei ehkä kannattaisi kääntää veistä omassa haavassa. Vuosia kestänyt henkinen tauko yritti katketa 2012 joulusta viime jouluun, mutta siihen se sitten jäi. Pitäisi hakea taas motivaatiota töhrätä lisää, mutta mistähän moista saisi hommattua?

Kaksi lyijykynä tekelettä oli menossa yhteen ulkopuoliseen peliprojektiin, joka oli syynä motivaation nousuun, mutta projektin hautauduttua meni omat motivaatiokin. Pärstät taas oli ajatus ujuttaa omiin B-tech peleihin Mechwarrior naamoiksi. Abel Karmakia lukuun ottamatta värilliset tekeleet ovat noin 5 x 7 cm koko luokkaa ja maalattu puhtaasti miniatyyrivärein paperille. Olisihan niistä varmaan saanut enemmän irti jos olisi tehnyt isommaksi. Paino taas sanalla oli. Konditionaali kiusaa tekemisiäni. Taidon puutteesta ja sen vähäisenkin ruosteesta puhumattakaan.










Itsesäälissä rypemisen kunniaksi Woods of Ypres IV ja V

edit: Woodsin huonoja puolia, inspiraatio palasi :)

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Puoli ryhmää Battletroopsiin ja uutta maastoa

En sitten malttanut. Valoa on vihdoin Naurishaudan täydeltä, niin miksi sitä ei hyödynnä? Tässä se nyt on, mitä on valmiina uudesta alustasta ja Battletroopsin joukkueesta: puoliryhmä kulkuneuvolla ja 30 x 30 cm maastopalanen.

Tuosta nyt näkee parhaiten miten hyvin tuo tee-se-itse nappini menee noiden alkuperäisten kanssa. Omasta mielestäni ihan hyvin istuu saman ryhmän kelkkaan. Vaikka sotajauhelihat eivät alustan puolesta istukkaan maastoonsa.

Taustalla on janttereiden kuljetuskalustoa eli perinteinen APC. APC:n tekoprosessista oli vanhassa blogissa jo juttua. Ehkä sen voisi päivittää suomeksi tännekin. Masiina on siis pahvista, muutamasta miljoonalaatikon osasta ja epoksimassoista koottu. Kaksi on työn alla. Pitäähän koko joukkue saada motorisoitua!

Wanha 1990 - 1994 tehty leko-pienoismalli uudelleen käyttettynä, työstettynä, maalattuna ja alasammuttuna. Ihmistaimena halusin aina tehdä alasammutun koneen, mutta mammanpojan rohkeus petti. Olisi vain tullut valitusta kalliin sarjan pilaamisesta ja seuraavaa ei sitten olisi tarvinnut odottaa. Ankeaa. Onneksi napanuora on katkennut kolmenkympin rikkouduttua.

Pöydän ideana olisi saada aikaiseksi viereisen kuvan kaltainen, liian monesta Westernistä tuttu, aavikkonäkymä kuolleine heinineen ja mahdollisine pikku dyyneineen. Pöytä on tarkoitus jakaa niin, että toinen puoli on aavikkoa ja toinen kaupunkia. Kaupunki laatat taas voidaan "jatkaa" toiselta puolelta vähän rehevämmällä maastolla. Kaupunki tulee olemaan kiinteillä kivi / asfaltti kaduilla ja irtotaloilla varustettu eli mitään puhdasta lehmipoika tanteretta ei ole tarkoitus vääntää.

Verrokkina vanha 6 milliin skaalattu pöytäni.

Palat ovat tässä aidot jalka kertaa jalka. Muuta aitoa ei sitten löydykkään. Sahaus on mennyt päin hanuria. Palojen yhteensovitus oli kipua. Onneksi eräs armollinen sielu nouti pois koko rävellyksen eli ei ole enää oma huolenaiheeni. Bruaahahaa.

6 mm talot säästin. Luultavasti, tai ainakin niin olen suunnitellut, toimivat valmistuvalla alustallakin. Battletech voi siis jatkua. Edelliseen lauseeseen sisältyy ironiaa, jota on hyvä avata. En ole pelannut B-tech pelejä kohta kuuteen vuoteen. Saati muitakaan. Periferialle muuttamisen iloja, että harrasteet eivät vie enää aikaa itsesäälissä märehtimiseltä.

Ei, vais. X-wing pelejä on nyt takana pari ja ehkä siitä seuraavaksi.


Taustameteli: liikenteen melu avonaisesta terassin ovesta. Hitto, että on kuuma...

torstai 5. kesäkuuta 2014

Tee-Se-Itse miniatyyri: Battletroops "sotilashenkilö" valmis!

Tämän vuoden hikisin urakka. Ei siksi, että fysiikka olisi ollut kovilla vaan henkinen kestävyys kävi kuilunpartaalla. Lähtökohtahan oli yksinkertaisesti se, että Battletroops miniatyyrivalikoimaan ei kuulu yhtään Steinerin jalkaväen feminiinistä edustajaa, vaikka kuvitus ja taustatarinat pursuavat nätimmän sukupuolen sotureita. Ei sillä, että tästäkään nyt naista tunnistaa, mutta olkoon Hulda sitten kunnon Hulda.

 Reppu on Instant Moldilla röyhkeästi kopioitu. Ase on kuten sokeampikin näkee lyijyä eli anastettu Steiner Laser Platoonin paketista. Muutenhan tuo on rautalankamalli ja päällä vihreää lihaa.

Jouduin hitusen veistelemään ylimääräisiä pois jaloista, kun nakkisormisena tein niistä ihan vietävän läskit. Pahimmat veiston jäljet yritin peittää Citadelin nestemäisellä "greenstuffilla". Tässä olikin se helpoin ja leppoisin osuus.


Maalaus. Hele-vetin maalaus. En ole viimeiseen viiteen vuoteen kehittynyt yhtään. Sain tuntien tuskalla valmista ja vedin mattalakan pintaa. Jälki oli. No miltähän se jäinen turska näyttää. Koko hemmetin nappi oli valkoisen sonnan peitossa! Sekoitin kyllä ranteeni ruvelle, mutta silti! Ja eikun uudelleen suti kouraan ja vetoja päälle. Onneksi tosiaan maalaan melkein vedellä eli vanhojen maalien poistamiseen ei tarvinnut lähteä. En nimittäin tiedä kestääkö Greenstuff maalin poistamista?

Siinä se nyt seisoo. Yritys oli tehdä mahdollisimman realistisen näköinen eli ei mitään jättikouraista daisari-monsteria. Onneksi tällä kertaa oli valoa hajoavalle kamerallani ja nappi näyttää aika siltä miltä se luonnossakin. Ei ehkä huonoin maalaukseni, mutta ei varmaan parhainkaan. Vähän tekisi mieli laittaa työ-kesken leima niskaan. Mutta näitä pitäisi tehdä joukkueen verran eli yhteen namiskaan ei ihmisikää kannata käyttää, jos se siihen joukkueeseen sitten uppoaakin.

Vähän tuli tyrittyä mittasuhteiden kanssa. Naikkonen on 28mm korkuinen, vaikka Battletroopsin henkilöstö on 25mm. Rappuaskeleella figuuri saatiin oikean pituiseksi. Onhan niitä pari metrisiä leidejäkin joten - aivan sama!


Nyt kun kuvaa katsoo, niin takaa pitäisi saappaan ja lahkeen värisävy eroa tuoda paremmin esiin. Luonnossa vähän parempi, mutta silti tekosyy. Kuva kulmakin on huono eli jalkojen mittasuhteita kannattaa verrata etukuvaan.

Alustaan tulee vielä jotain härpäkettä, mitä nyt likaisilla 31. vuosisadan kaduilla tuolla jossain saattaa olla, mutta teen ne sitten koko joukkueelle tai ainakin ryhmälle samalla kertaa. Alustan kiekko on perinteinen tuuman levyinen pyöreä kiekko. Tuttu mm. 40K:sta.

Mitäs sitten? Pitäisi maalata lisää nappeja. Eikä pelkästään siksi, että saisi valmista, mutta vanhat lyijyllä täytetyt aarteet eivät oikein tykkää olla ilman kanssa tekemisissä.






Tausta meteli tekstille: End Of Green: Last Night on Earth ja Burzum: Filosofem (joka jäi taas kesken, ihan jees levy, mutta masterointi(?) vain ei nappaa...

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

The Last Airbender - huidontaa ja huteja

M. Night Shyamalan - ohjaajaukko joka nauttinee vahvaa epäluottamusta monen filmigurun silmissä. Lähdetään kuitenkin puhtaalta pöydältä, koska kuulun niihin pervoihin jotka pitivät kierolla tapaa Village -leffasta. Raina pyörimään - The Last Airbender!



Pääroolissa lapsinäyttelijä on aina riski. Airbenderin leukemia Avatar voisi hörökorvineen mennä, mutta ne kamera kulmat. Miksi! Siis miksi pitää jokainen Avatarista lähtevä otos alkaa aivan iholta. Kamera tarkennetaan aluksi pikkusällin poskeen tai tärähtäneesti törröttävään ylähuuleen. Ohjaaja olisi voinut useammin pyytää nappulaa sulkemaan suunsa. Tunnen vain raivoa!  Pakosti syntyy vaikutelma aavistuksen yksinkertaisesta kakarasta. Turkka olisi niistänyt rään poskelle antamaan mukavasti potkua otokseen. Nyt jäädään sinne saippuan ja aavistuksen tekotaiteellisella puolella. Yritetään onnistumatta. Jos haluan saippuoopperaa, niin katson saippuaoopperaa.

Ja miksi aina pahikset pitää näyttää tosielämän "pahiksilta"! Kylmänsodan aikaan jokainen pahapoika husi AK47 kourassa osumatta mihinkään ja puhui englantia venäläisittäin tai DDR-arjalaisen aksentilla. Nyt joka hiton pahis on vähintään pohjois-korealainen tai lähi-itäläinen. Hoh, hoi, luulisi Shyamalan oman pärstänsä vuoksi laittaneen pahikseksi punaniskaiset valkoihoiset. Ehkä alkuperäisessäkin rotuasetelma on banaali, tiedä häntä, kun en ole katsonut.

Narina jatkukoon! Ehkä katsoin Benderin turhan väsyneenä, puolella kapasiteetilla tai jotain, mutta jouduin pari kertaa kelaaman taakse päin, mitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi Avatarin jäätyä alkupuolella vangiksi ja kahleisiin töksähtää otos tilanteeseen jossa kahleita ei ole ja ympärillä on Maantaivuttajia. Vähän haki, että mitä! Ovatko nämä nyt vankina, miksi ja kuka sen jäämöntin sai Avatarin kaverin ympärille? Miksi me nyt tänne jouduttiin! Loppupuolella on myös vaikeuksia saada syy-yhteyksiä kohdilleen taistelun tuoksinasta. Kuka on kukin ja miksi kaikki huitoo ja pomppii. Taijiquania on kiva seurata puistoissa, mutta ei tosiaankaan 1,5 tuntia ruudulta.

En ole katsonut alkuperäisiä animaatiota, joten en IMDB ruikuttajien tavoin voi kiljua, että eikö ohjaaja tai käsikirjoittaja ole katsonut niitä. Kiljunkin, että eikö tätä ole katsottu leikkaamisen jälkeen kokonaan ennen ulos tuloa! Ehkä tämä päätön tekotanssi ja tökerösti pomppiva kakaratähti tosiaan harjoittaa taijiquania myös animaatiossa, mutta rajansa kaikella. Yritys saada liikettä ja näyttävyyttä ei vaan iske. Ehkä se perimmäinen syy on, että jokainen huidonta näyttää maallikosta toisensa kopiolta. Dialogin jätän mainitsematta - syystä. IMDB:n käyttäjäraadin 4,4 on jo ihan tarpeeksi pisteitä tälle rävellykselle.

Leffa on suunnattu käsittääkseni jälleen kerran suurille ja fanittaville teinimassoille. Tätä Hubba Buballa kasaan taivutettua teiniromanttista hapansilakkaa on nykyään tarjolla aivan liikaa. Airbenderillä olisi ollut aineksia visuaaliseksi orgasmiksi, mutta tupsahtikin reisille. Tätä lahoa naurista vissiin tarjoillaan tulevaisuudessa kakkososan verran lisää. Jotkut eivät vain opi.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

R.I.P H. R. Giger

Hitto,

huomasin vasta nyt, mutta yksi ehdoton suosikeistani uudemman taiteen saralta on poistunut kuviosta. Hans Rudolf "Ruedi" Giger on siis kuollut. Gigerin kotisivut.






Miehen omintakeinen ja helvetillisen pelottava tyyli luulisi olevan jokaiselle scifistille tuttu ainakin Alien -elokuvan avaruusmörön - xenomorphin osalta. Painajainen joka on elänyt Gigerin unissa jo ennen kuin Ridley Scott aloitti Alien -leffan vääntämisen, siis Necronom IV:

 


Pitää varmaan katsoa koko Alien saaga läpi patun muistoksi... 


lauantai 17. toukokuuta 2014

Robot Jox - korvike 'Mech mättöä

Tulevaisuus jossa aluehallinta ratkaistaan isojen robottien kehätappeluilla, sisältää toimintaa, tehosteita, draamaa ja jännitystä? Ei, ei välttämättä. Vuosi 1986 ja b-tuotanto ovat yhdistelmä josta löytyy juustoilua ja hometta ilman visuaalikarkkia. Saanen esitellä Robot Jox!



Juonesta. Robot jox nimeltään Achilles kärsii inhimillisyydestä ja pelastaa kesken matsin yleisön syöksymällä rakettikouran ja katsomon väliin. Seuraa 300 kuollutta, kun Achilleen oma robotti pyllähtää katsomoon. Traagista, mutta kuka haluaa nähdä kahden kerrostalon kokoisten kömpelöiden masiinoiden tappelun livenä? Eihän sitä mitenkään voi harhaohjus, luoti, laser tai kokonainen robotti rysähtää niskaan! Ehkä ydinsodan jälkeen on järki kortilla?

Achilles ottaa kunnon kännit ja haluaa ulos kuviosta. Krapula kohtaus toki on tullut koettua itsekin joten realismiakin löytyy. Sankarin kankkusen aikana uusi sukupolvi robottijoxeja heitetään kehiin. Pränikät geneettisesti duunatut trikoosankarit käyvät läpi koulutuksen joka huipentuu: ansoitettuun kiipeilytelineeseen! Kiipeilytelineen kuningashan on analogisesti se huippuaines myös koneen rattiin. Kiipeilijäkuningattareksi pamahtaa tyttönen johon sankarimme haluaisi tehdä geenipoolia täydentävän talletuksen. Pakko siis palata kehiin. Uusi matsi ja hiphei! Petturi, väärä jox, kivuliaan hidas lopputaisto ja -tekstit.

Tehosteet, stopmotion animaatiot, ovat pirullisen epätasaisia. Välillä mennään kunnon kyydissä ja samantien YouTube tason alle. Ehkä lapsuuden Thunderbirds sarjan vedossa tämäkin näyttää silti siedettävältä. Vanhat pienoismallisetit ovat pienoismallisettejä edelleen, kun taas vanha tietokonetauhka olisi takuulla muuttunut sietämättömän paskaksi pikselipuuroksi. Älä toki luule katsovasi Robot Jox:ia visuualisuuden vuoksi. Kasari asenne on se miksi kanattanee hukata aikaansa puolitoista tuntia - tämä on komediaa, ihan muutaman hauskaksi kirjoitetut vuorosanankin perusteella. Varaa siis pari kaljaa ja sopivaa seuraa!

Mechwarrior fanina on pakko tunnustaa, että geneettisesti muokattujen mech-joxien ja vuonna 1989 ulostulleen Mechwarrior klaanikaman välillä on jokin yhteys. Puhutaanko tässä Battletechin persiiseen uudesta kopiosyytepiikistä vai mitä?! Rehellisesti ottaen yksi hailee sillä robottijoket saa kuolaamaan oikean Battletech elokuvan perään (animaatiohan meillä jo on...).

IMDB paukauttaa 5,2. Kun lukee kommentteja huomaa, että pisteet ovat taineet tipahtaa juuri komediallisista aineksista ja nostalgiasta kuten "12-veenä tämä oli mahtava...".


Isot robotit ovat Mechwarrior -miehelle hengitysilman korvike, mutta materiaalia Robot Jox:issa ei ole tarpeeksi edes 1,5 tuntiin. Juustokin rupeaa olemaan liian homeista meikäläisen makuun. Onneksi jälkimaku ei ole pitkä. Ehkä tämän katsoo toistekin?



Meteli mieltä tasoittamaan Orphaned Land - All Is One.