lauantai 17. toukokuuta 2014

Robot Jox - korvike 'Mech mättöä

Tulevaisuus jossa aluehallinta ratkaistaan isojen robottien kehätappeluilla, sisältää toimintaa, tehosteita, draamaa ja jännitystä? Ei, ei välttämättä. Vuosi 1986 ja b-tuotanto ovat yhdistelmä josta löytyy juustoilua ja hometta ilman visuaalikarkkia. Saanen esitellä Robot Jox!



Juonesta. Robot jox nimeltään Achilles kärsii inhimillisyydestä ja pelastaa kesken matsin yleisön syöksymällä rakettikouran ja katsomon väliin. Seuraa 300 kuollutta, kun Achilleen oma robotti pyllähtää katsomoon. Traagista, mutta kuka haluaa nähdä kahden kerrostalon kokoisten kömpelöiden masiinoiden tappelun livenä? Eihän sitä mitenkään voi harhaohjus, luoti, laser tai kokonainen robotti rysähtää niskaan! Ehkä ydinsodan jälkeen on järki kortilla?

Achilles ottaa kunnon kännit ja haluaa ulos kuviosta. Krapula kohtaus toki on tullut koettua itsekin joten realismiakin löytyy. Sankarin kankkusen aikana uusi sukupolvi robottijoxeja heitetään kehiin. Pränikät geneettisesti duunatut trikoosankarit käyvät läpi koulutuksen joka huipentuu: ansoitettuun kiipeilytelineeseen! Kiipeilytelineen kuningashan on analogisesti se huippuaines myös koneen rattiin. Kiipeilijäkuningattareksi pamahtaa tyttönen johon sankarimme haluaisi tehdä geenipoolia täydentävän talletuksen. Pakko siis palata kehiin. Uusi matsi ja hiphei! Petturi, väärä jox, kivuliaan hidas lopputaisto ja -tekstit.

Tehosteet, stopmotion animaatiot, ovat pirullisen epätasaisia. Välillä mennään kunnon kyydissä ja samantien YouTube tason alle. Ehkä lapsuuden Thunderbirds sarjan vedossa tämäkin näyttää silti siedettävältä. Vanhat pienoismallisetit ovat pienoismallisettejä edelleen, kun taas vanha tietokonetauhka olisi takuulla muuttunut sietämättömän paskaksi pikselipuuroksi. Älä toki luule katsovasi Robot Jox:ia visuualisuuden vuoksi. Kasari asenne on se miksi kanattanee hukata aikaansa puolitoista tuntia - tämä on komediaa, ihan muutaman hauskaksi kirjoitetut vuorosanankin perusteella. Varaa siis pari kaljaa ja sopivaa seuraa!

Mechwarrior fanina on pakko tunnustaa, että geneettisesti muokattujen mech-joxien ja vuonna 1989 ulostulleen Mechwarrior klaanikaman välillä on jokin yhteys. Puhutaanko tässä Battletechin persiiseen uudesta kopiosyytepiikistä vai mitä?! Rehellisesti ottaen yksi hailee sillä robottijoket saa kuolaamaan oikean Battletech elokuvan perään (animaatiohan meillä jo on...).

IMDB paukauttaa 5,2. Kun lukee kommentteja huomaa, että pisteet ovat taineet tipahtaa juuri komediallisista aineksista ja nostalgiasta kuten "12-veenä tämä oli mahtava...".


Isot robotit ovat Mechwarrior -miehelle hengitysilman korvike, mutta materiaalia Robot Jox:issa ei ole tarpeeksi edes 1,5 tuntiin. Juustokin rupeaa olemaan liian homeista meikäläisen makuun. Onneksi jälkimaku ei ole pitkä. Ehkä tämän katsoo toistekin?



Meteli mieltä tasoittamaan Orphaned Land - All Is One.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti